Kun kasvatat karjaa, silloin tällöin geneettiset viat nostavat päätään.
Vaikka monet synnynnäiset viat ovat hallittavissa eivätkä todennäköisesti periydy jälkeläisille mutaatioiden resessiivisen luonteen vuoksi, toiset eivät ole yhtä kannattavia viljelijälle.
Jos lehmälläsi on lantiohäiriö – esimerkiksi jos häntä ja selkäranka roikkuvat alas, jolloin lantion aukko on hyvin pieni, tai jos lantiossa on massa tai muu tukos – tämä johtaa poikimisvaikeuksiin.
Jos olet onnekas, voit pelastaa vasikan ja lehmän menemällä keisarileikkaukseen sivulta. Vasikan pelkkä ulosvetäminen koukulla tai väännöllä on aivan liian kivuliasta sekä lehmälle että vasikalle.
Moocall-poikimisanturi voi auttaa tässä tilanteessa, sillä tiedät ajoissa, jos sinun on puututtava asiaan.
Mutta jos kyseessä on geneettinen vika, et tiedä siitä ennen kuin lehmä on jo vasikoinut. Tämä tarkoittaa, että vasikka (jos se ylipäätään selviää vaikeasta synnytyksestä) voi olla altis omille lantiongelmille.
Mikä pahinta, et ehkä huomaa sitä ennen toista poikimista, koska on normaalia, että ensimmäisen kerran poikivilla hiehoilla on kapeat lantioaukot ja siten vaikeat poikimiset.
Jotkut neuvoisivat teurastamaan kaikki lantiovaurioita omaavat lehmät, ja tämä on huono kustannus, jos käy ilmi, että sekä lehmä että jälkeläiset ilmentävät näitä geenejä. Tämä pätee erityisesti lypsykarjaan.
Vakavissa lantiovauriotapauksissa tiedät sen välittömästi. Synnynnäinen lantiovaurio nimeltä 'perosomus elumbis' on vaikuttanut yhä useampaan holsteiniin maailmanlaajuisesti.
Sille on ominaista selkärangan ja selkäytimen pyrstöosien eli lanne-, ristiluu- ja häntäluun selkäytimen segmenttien puuttuminen sekä siihen liittyvät takaraajojen tuki- ja liikuntaelimistön epämuodostumat.
